Paljon puhetta luonnonvarojen käytön kestävyydestä – mutta millaista?

Kukaan ei vastusta kestävyyttä. Kestävyydestä puhutaan kuitenkin lukuisin eri tavoin, mistä voi seurata tarpeetonta väärinymmärrystä. Mitä kestävyydellä kulloinkin tarkoitetaan? Miten voimme tunnistaa erilaisen kestävyyspuheen? Miten monin eri tavoin tutkimus voi tukea kestävyyden tavoittelua? Näihin kysymyksiin pureuduttiin Luken kestävyysjulkaisun ”Kestävyyden kehykset – luonnonvaratutkimus kestävyysmuutoksessa” julkistamiswebinaarissa 6.9.

Kestävyydessä on kysymys yhteiskunnan kyvystä täyttää perustarpeensa ja tuottaa hyvinvointia ekologisia rajoja kunnioittaen. Kokonaisvaltainen kestävyyden tarkastelu edellyttää huomion kiinnittämistä luonnonjärjestelmien lisäksi erilaisiin yhteiskunnan sosioekonomisiin ja kulttuurisiin järjestelmiin. Kestävyyskysymysten tarkasteluun liittyy paitsi oikeudenmukaisuuden myös maantieteellisen alueen ja aikaperspektiivin rajaus. Kestävyys on siis muutakin kuin eri ”pilareiden” tai ulottuvuuksien summa.

Tutkijan tulee olla tietoinen ja avoin kehyksistä, joista käsin hän tarkastelee kestävyyttä. Tällöin myös tiedonkäyttäjä voi arvioida tiedon soveltamisen mahdollisuudet ja rajoitteet. Tiedostava kestävyyspuhe auttaa välttämään ohipuhunnan karikot.

Puheenjohtaja: ohjelmajohtaja Meri Kallasvuo, Luke

Kolme kehystä tiedostavalle kestävyyspuheelle

Tutkimuspäällikkö, johtava tutkija Katriina Soini, erikoistutkija Matti Salo ja tutkija Elina Vehmasto, Luke

Kestävyyskehykset tutkimuksen työkaluina

Tutkimusprofessori Seija Tuulentie ja erikoistutkija Pekka Salmi, Luke

Kommenttipuheenvuoro

Professori Minna Kaljonen, SYKE

Tutkija kestävyystiedon tuottajana ja välittäjänä

Tutkija Kirsi Usva ja erikoistutkija Maria Leino, Luke

Millaista kestävyystietoa yhteiskunnassa kaivataan?

Keskustelu