Uusimman arvion mukaan hirvikanta näyttää kääntyneen kasvuun

Pohjoisen Suomen suurimmat hirvitiheydet olivat Lounais-Lapissa (3,0 hirveä/1000 ha). Suurimmassa osassa Lappia ja Oulun läänin pohjoisosassa hirvitiheydet olivat korkeintaan 2,3 hirveä/1000 ha. Tämän alueen eteläpuolella pieniä hirvitiheyksiä oli Kuhmossa (2,2 hirveä/1000 ha sekä Satakunnan, Hämeen ja Varsinais-Suomen raja-alueilla (≤ 2,3 hirveä/1000 ha) (kartta_tiheys_2023). 

Aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden Satakunnan eteläosassa, Etelä-Suomen läänin länsiosassa, Pohjanmaan rannikolla Vaasan pohjoispuolella, sekä suuressa osassa Lappia ja itäisintä Suomea (kartta_lehmiä_sonni_2023). Lukusuhde vastaa hirvikannan hoitosuunnitelmassa annettua tavoitetta.

Vasatuotto kasvanut viime vuodesta

Korkeimmat vasatuotot (≥ 100 vasaa/100 lehmää) olivat Oulun läänin eteläosissa, Pohjois-Savon länsiosissa, Pohjanmaalla ja Uudenmaan ja Etelä-Hämeen raja-alueella. Pieniä vasatuottoja (< 76 vasaa/100 lehmää) oli Lounais-Saaristossa, Uudenmaan läntisellä rannikolla, Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Karjalan itäosissa sekä Oulun läänin koillisosissa ja Lapissa Rovaniemeltä pohjoiseen (kartta_vasoja_100lehmää_2023). 

Vasatuotto on parantunut jonkin verran viime vuodesta. Se oli kasvanut vähintään viidellä prosentilla 33:lla hirvitalousalueella, mutta pienentynyt vähintään viidellä prosentilla vain kolmella hirvitalousalueella 59:stä. 

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista – palvelussa syksyn 2023 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla (Pusenius ym. 2024, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-880-5 (urn.fi)).